Neljä vuotta Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan

On kulunut jo yli neljä vuotta siitä, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan. Parlamentissa kokoonnuttiin sodan muistopäivänä 24. helmikuuta ylimääräiseen täysistuntoon keskustelemaan Ukrainan tilanteesta ja tukemme merkityksestä. Nykyisessä maailmantilanteessa ja sodan pitkittyessä on riski siitä, että alamme nähdä Ukrainan sodan etäisenä ja arkisena. Venäjä pyrkii juuri siihen, että ajan myötä sota näyttäytyisi meille normalisoituneena osana nykyistä turvallisuusympäristöä, ja siksi Ukrainan tukemisen sodan nopeaksi lopettamiseksi on edelleen oltava vahva prioriteetti Suomelle ja Euroopalle.

Venäjän joukkojen viimeaikaiset iskut Ukrainan energiajärjestelmää vastaan, vain tunteja ennen Genevessä jatkuneita rauhanneuvotteluja, kertovat paljon Venäjän asennoitumisesta rauhan saavuttamiseen. Nämä järjestelmälliset pyrkimykset aiheuttaa tuhoa Ukrainan energiasektorille ovat jatkuneet läpi talven, ja jättäneet miljoonia ukrainalaisia ilman sähköä ja lämmitystä samaan aikaan, kun elettiin kylmintä talvea sitten täysimittaisen hyökkäyksen alkamisen. Ukrainan ja Venäjän neuvottelijat päättivät viimeisimmän neuvottelukierroksen Yhdysvaltojen välityksellä ilman merkkejä läpimurrosta. Aluekysymykset pysyivät suurena kiistakapulana, ja Venäjä vaatii Ukrainalta kohtuuttomia myönnytyksiä hallitsemiensa alueiden lisäksi Itä-Ukrainan Donetskin alueella, eikä halua Ukrainalle uskottavia turvatakuita uuden hyökkäyksen estämiseksi.

EU-tason toimet ovat välttämättömiä, eikä meillä ole varaa näyttäytyä epäyhtenäisinä. Unkarin päätös keskeyttää dieseltoimitukset Ukrainaan sekä Slovakian uhkaukset hätäsähkön toimitusten katkaisemisesta edistävät juuri sitä. Euroopan mantereella käydään kuitenkin yhä sotaa, ja siksi tukemme jatkuminen on tärkeämpää kuin koskaan. On aika miettiä, millaisessa Euroopassa haluamme elää nyt ja tulevina vuosikymmeninä.

Ukraina-lainan hyväksyminen osoittaa poliittista tahtoa parlamentissa

Parlamentissa olemme jatkaneet työtä Ukrainan tukemisen vahvistamiseksi sekä Venäjän vastaisten pakotteiden eteen. Ylimääräisessä täysistunnossa hyväksytyssä päätöslauselmassa vaaditaan muun muassa lisäpakotteita Venäjälle sekä luopumista venäläisistä energialähteistä. Emme myöskään aio jatkossa tunnustaa Ukrainan miehitettyjä alueita Venäjän alueiksi.

Parlamentti myös hyväksyi helmikuussa tärkeän 90 miljardin euron lainan Ukrainalle (aiheesta lisää helmikuun uutiskirjeessäni), jonka oikeudellisen viitekehyksen EU-johtajat sopivat joulukuussa 2025. Lainsäädäntöprosessia hidastaa kuitenkin tuttuun tapaan Unkarin pyrkimykset vesittää tilanne, koska se ei ole hyväksynyt kaikkia budjettimuutoksia, joita laki vaatii. Painostusta Unkaria kohtaan tarvitaan nyt paljon, ja laina saatava maaliin ”tavalla tai toisella”, kuten komission puheenjohtaja von der Leyen on todennut.

Parlamentin suuren enemmistön tuki lainaäänestyksessä osoittaa kuitenkin poliittista tahtoa, mikä on äärimmäisen tärkeää juuri nyt. Myös lainatarpeen kiireellisyys ymmärrettiin tässä instituutiossa, koska menettely kolmen aiheeseen liittyvän lain osalta hoidettiin kiireellisenä.

Käytännössä tukiväline on suunniteltu jaettavaksi siten, että noin kolmasosa tullaan kohdentamaan yleisiin rahoitustarpeisiin ja loput puolustusteollisuuden tukielementteihin. Ukraina tarvitsee ennen kaikkea joustavuutta puolustusteollisuuden osalta, jotta se voi hankkia tarvitsemaansa materiaalia riittävän nopeasti. Varat on suunniteltu kanavoitavan soveltuvin osin EU-ohjelmien kautta siten, että ensisijaisesti hyödynnetään olemassa olevia EU-välineitä. Ehdotus edellyttää siten seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevan ehdotuksen muokkaamista.

Kyseessä on uusi sektorikohtainen lainsäädäntö, eikä vastaavaa instrumenttia ole aiemmin ollut. Tämä tehostaa sekä Ukrainan tukemista että Euroopan puolustusteollisuuden kehittämistä ja on myönteinen asia, sillä aiemmin EU:n tukirahoitusta ei ole käytetty tällä tavalla.

On kuitenkin huolestuttavaa, että parlamentissa yli sata laitapuolueiden edustajaa sekä osa muun muassa Unkarin ja Slovakian edustajista äänestivät tukea vastaan. Myös jäsenvaltioiden tasolla on valitettavaa, että Slovakia, Tšekki ja Unkari eivät osallistu lainojen takaamiseen. EU-tason yhtenäisyys tässä jonkin verran rakoilee, mutta onneksi tuki voi jatkua tiiviimpää yhteistyötä koskevan menettelyn mukaisesti. Tämä menettely antaa halukkaille jäsenvaltioille mahdollisuuden edetä yhteistyössä ilman yksimielisyyttä ja estää Putinin tukijoita ja populisteja sabotoimasta tukea.

Ukrainan EU-jäsenyys keskusteluissa

Ukrainan EU-jäsenyysprosessi on ollut rauhanneuvotteluihin liittyen viime aikoina keskusteluissa. On jopa väläytelty mahdollisuudesta Ukrainan liittymisestä Unioniin jo ensi vuonna, mikä ei ole kuitenkaan realistista. Sen sijaan EU:ssa on käyty epävirallista keskustelua suunnitelmasta, joka mahdollistaisi Ukrainalle osittaisen jäsenyyden jo ensi vuonna. Vaikka tämä niin sanottu ”kevytjäsenyys” nopeuttaisi Ukrainan integraatiota, ja prosessia saataisiin mahdollisesti nopeutettua, tällaisen jäsenyyden sisältö on kuitenkin vielä avoin. Ukrainalla on jo ennestään erilaisia jäsenyyden elementtejä muistuttavia sopimuksia ja järjestelyjä EU:n kanssa, minkä vuoksi on kyettävä arvioimaan riittävän kriittisesti, tuottaisiko edellä mainittu kevytjäsenyys mitään lisäarvoa Ukrainalle, ja miten se vaikuttaisi varsinaisiin jäsenyysneuvotteluihin.

Ukrainan mahdollinen EU-jäsenyys herättää myös huolta maan poikkeuksellisen suuresta maataloudesta ja mahdollisista vaikutuksista EU:n maatalouspolitiikkaan, ja kysymys on säännöllisesti esillä. Huoli on ymmärrettävä, mutta on hyvä muistaa, että lähes jokaista EU:hun liittynyttä maata on aluksi pidetty maatalouspolitiikan tai budjettivaikutusten näkökulmasta uhkana. Myös Suomen jäsenyysneuvottelujen aikaan pelättiin lisärahoituksen tarvetta harvaan asutuille alueille. Käytännössä EU on kuitenkin lähes jokaisen uuden jäsenmaan kohdalla uudistanut yhteistä maatalouspolitiikkaa ja varmistanut siirtymäkausien avulla markkinoiden sujuvan toiminnan. Keskustelua voidaan verrata myös jossain määrin EU:ta kuohuttaneeseen Mercosur-sopimukseen, jonka suhteen liikkui paljon väärää tietoa.

Ukrainassakaan ei haluta maatalouden muodostuvan esteeksi jäsenyydelle, ja maa onkin ilmaissut halunsa muokata maatalouden rakenteita paremmin eurooppalaiseen kokonaisuuteen sopiviksi sekä jatkaa maatalousvientiä pääasiassa Euroopan ulkopuolelle. Ukrainan EU-jäsenyys parantaisi EU:n omavaraisuutta ja toisi unionille strategisia voimavaroja kansainvälisiä kauppasopimuksia laadittaessa. Ukrainan maatalouden merkittävä potentiaali ja tehokkuus haastavat kuitenkin väistämättä nykyiset rakenteemme, ja siksi niitä on uudistettava siten, että kaikkien eurooppalaisten tuottajien tasapuolinen kohtelu turvataan.

EU:n toimet ovat askel oikeaan suuntaan, mutta työ on vielä kesken

EU:n sanktioilla on ollut vaikutusta ja yhdessä USA:n sanktioiden kanssa on kyetty merkittävästi heikentämään Venäjän taloutta. Venäjän valtiontalous on jo vahvasti miinuksella, ja maa on vararahastonsa käytettyään joutunut myymään jopa kultavarantojaan ja kiristämään jo ennestään heikosta taloudesta kärsivien kansalaisten ja yritysten verotusta.

Erityisesti Venäjän taloudelliseen ja poliittiseen eliittiin kohdistuvat pakotteet ovat tehokas keino luoda maahan sisäistä painetta. On edelleen ensiarvoisen tärkeää, että pakotteita voitaisiin laajentaa koskemaan kaikkia Putinia tukevia oligarkkeja, myös niitä, joilla on liiketoimintaa Euroopassa. Myöskään Venäjän jäädytettyjä varoja tai varjolaivaston sanktiointia ei voida edelleenkään jättää vaihtoehdoiksi pöytälaatikkoon.

EU:ssa tehdäänkin työtä Venäjään kohdistuvan pakotepolitiikan edistämiseksi, ja 20. pakotepaketti oli valmisteilla, mutta valitettavasti Unkari käytti tässäkin asiassa veto-oikeuttaan ja esti paketin hyväksymisen vedoten Druzhba-öljyputkeen, joka tuo öljyä Venäjältä Unkariin. Tämä on erityisen harmillista koska pakotepaketissa on ensimmäistä kertaa mukana Venäjän öljykuljetuksiin liittyvien meripalveluiden sanktiointi yhdessä G7:n kanssa, sekä Venäjän metallituonnin rajoituksia. Katseet ovatkin nyt huhtikuun 12. päivässä, jolloin Unkarissa järjestetään parlamenttivaalit. Oppositio on selvästi voittamassa vaalit ja vallanvaihto merkitsisi Ukrainan EU-jäsenyyden ja Venäjän vastaisten pakotteiden sabotoinnin loppumista. Orban pyrkinee kuitenkin varastamaan vaalit ja pysymään vallassa keinolla millä hyvänsä, joten vielä ei kannata pitää vallanvaihtoa jo huhtikuussa varmana.

Kokonaiskuvassa Venäjä on onnistunut valloittamaan Ukrainasta vain noin viidesosan neljän vuoden aikana

Venäjän uskottavuus on kärsinyt näiden neljän sotavuoden aikana valtavasti, ja on pidettävä kiinni siitä, etteivät Venäjän tavoitteet ohjaa suoraan tai epäsuorasti EU:n toimintaa, eikä Ukrainan luovuttamista aleta katsoa sodan jatkumista pienempänä pahana.

Venäjän suhteet lännen kanssa eivät voi palata entiseen, eikä yksikään Euroopan maa saa palata mielistelevään politiikkaan tai pyrkiä taloussuhteiden normalisointiin. Venäjä pyrkii informaatiovaikuttamisella antamaan kuvaa varmasta voitosta, vaikka todellisuudessa se on kuluneiden vuosien aikana massiivisin tappioin onnistunut valloittamaan vain noin viidesosan Ukrainasta, menettänyt suurvalta-asemansa ja tullut lähes täysin riippuvaiseksi Kiinasta. Venäjä yrittää myös luoda kuvaa asejärjestelmiensä tehokkuudesta, vaikka se samalla on riippuvainen länsimaisista ja kiinalaisista komponenteista korvatakseen teknologista jälkeenjääneisyyttään sotakalustonsa modernisoinnissa.

EU:ssa on tärkeää kehittää omaa pelotetta Ukrainan tukemisen rinnalla. Päävastuu on jäsenmailla, joiden pitää kasvattaa omia puolustuskykyjään, samalla kun luodaan vahvaa eurooppalaista puolustusteollisuutta. EU:n on tärkeää myös vahvistaa kykyään tehdä päätöksiä nopeammin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, mikä olisi mahdollista siirtymällä enemmistöpäätöksiin. EU:n vahvuudet on myös hyvä pitää mielessä: sen bruttokansantuote on lähes kymmenkertainen Venäjään verrattuna, mikä tarjoaa hyvät edellytykset puolustusvalmiutemme kasvattamiseen. Ukraina on puolustanut Eurooppaa jo neljän vuoden ajan ja antanut meille lisäaikaa oman puolustuksemme vahvistamiseen. Olemme ennen kaikkea sen velkaa ukrainalaisille. Vahvistaaksemme puolustuskykyämme tarvitsemme päättäväisyyttä, jotta Venäjän kynnys haastaa turvallisuusjärjestystämme nousisi.