Viime viikolla kokoonnuimme täysistuntoon Strasbourgiin, jossa viikon keskusteluja väritti niin tämän hetken maailmantilanne erityisesti Lähi-Idässä, että myös sen aiheuttamat muut ilmiöt, kuten Euroopan energiakriisi. Äänestimme myös turvapaikkamenettelyihin liittyvästä turvallisten kolmansien maiden esityksestä, sekä Euroopan lippulaivapuolustushankkeista. Kirjeen lopussa pohdin Iranin tilanteen kehittymistä, EU:n roolia siinä sekä Ranskan ydinasekeskustelua.

Euroopan puolustuksen vahvistaminen ja Ukrainan keskeinen rooli Euroopan turvallisuudessa

Täysistunnossa hyväksyimme äänestyksessä mietinnöt Euroopan lippulaivapuolustushankkeista sekä EU:n puolustusmarkkinoiden esteiden purkamisesta. Olemme valmistelleet mietintöjä turvallisuus- ja puolustusvaliokunnassa. Keskeisiä elementtejä esityksissä ovat muun muassa “osta eurooppalaista” -lähestymistapa sekä eurooppalaisille valmiuslippulaivahankkeille asetettavat selkeämmät tavoitteet, hallintomallit, aikataulut ja rahoitus. Näihin kuuluvat muun muassa Euroopan droonipuolustusaloite, itäisen sivustan vartiointi, ilmapuolustuskilpi sekä puolustusavaruuskilpi. Hankkeet ovat pääosin kannatettavia ja tarjoavat useita keinoja vahvistaa Euroopan puolustusteollisuutta ja puolustuskykyä.

Hankkeissa korostuu myös Ukrainan keskeinen rooli Euroopan puolustusarkkitehtuurissa sekä tarve syventää puolustus- ja teollisuusyhteistyötä Ukrainan kanssa. Ukraina on sodan aikana kasvattanut puolustusteollisuutensa tuotannon neljässä vuodessa jopa 50-kertaiseksi ja vastaavasti Euroopassa tuotanto ei ole kasvanut edes viisinkertaiseksi. Yksi kustannustehokkaimmista tavoista vahvistaa EU:n puolustusteollisuutta olisi hyödyntää keskusteluissa esillä ollutta niin sanottua ”tanskalaista mallia”. Sen mukaisesti annetaan Ukrainalle varoja ostaa materiaalia omalta puolustusteollisuudeltaan ja investoidaan Ukrainan teollisuuteen, joka pystyy tuottamaan aseita ja järjestelmiä huomattavasti nopeammin ja edullisemmin. Samalla eurooppalainen teollisuus voi oppia ja kehittää omaa tuotantoaan. On myös hyvä muistaa, että vahva Ukraina vahvistaa koko Eurooppaa sekä taloudellisesti että sotilaallisesti. Pidin aiheesta puheen täysistuntosalissa, puheen voit katsoa Facebook-sivuiltani. 

Puolustuspolitiikan osalta hyväksyimme myös mietinnön, jossa vaaditaan syvempää EU:n ja Kanadan yhteistyötä turvallisuusuhkien torjumiseksi sekä kaupan edistämiseksi kasvavien geopoliittisten jännitteiden keskellä. Nykyisessä maailmantilanteessa on tärkeää nostaa EU:n strateginen kumppanuus Kanadan kanssa uudelle tasolle. Tavoitteisiin kuuluu turvallisuus- ja puolustuskumppanuuden täysimääräinen toimeenpano, Ukrainan tuen vahvistaminen sekä monenvälisen yhteistyön ja arktisen alueen vakauden puolustaminen. Lisäksi tavoitteena on nopeuttaa EU:n ja Kanadan välisen talous- ja kauppasopimuksen (CETA) ratifiointia sekä vahvistaa energiayhteistyötä. Yhdysvaltojen ollessa entistä epävarmempi toimija, on tärkeää, että EU:ssa vahvistamme kumppanuuksiamme muualle, ja osoitamme, että meihin voi kumppaneina luottaa niin kaupan, kuin myös tieteen ja tutkimuksen osalta.

Turvallisten kolmansien maiden ehdotus etenee EU:n turvapaikkamenettelyissä

Täysistuntoviikon aikana parlamentin oikeus- ja sisäasioiden valiokunta äänesti kannastaan turvallisten kolmansien maiden ehdotukseen. Esityksen mukaan EU:ssa laittomasti oleskelevia henkilöitä voitaisiin palauttaa kolmansiin maihin, joiden kanssa jäsenvaltio tai EU on tehnyt asiaa koskevan sopimuksen. Valmistelimme esitystä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa, kirjoitin aiheesta lisää helmikuun uutiskirjeessäni. 

Esityksessä keskeisiä painopisteitä ovat muun muassa vaatimus siitä, että palauttamispäätöksen saaneiden kolmansien maiden kansalaisten on tehtävä yhteistyötä viranomaisten kanssa poistuakseen EU:n alueelta. Palautukset toteutettaisiin jäsenvaltioiden tai EU:n ja kolmansien maiden välisten sopimusten pohjalta. Lisäksi esityksessä mahdollistetaan enintään 24 kuukauden säilöönotto tilanteissa, joissa palautettava henkilö ei tee yhteistyötä viranomaisten kanssa. Turvallisuusriskin aiheuttaville henkilöille säädettäisiin tiukemmat säännöt, ja jäsenvaltiot saisivat palautusten toteuttamiseen taloudellista ja operatiivista tukea EU:lta ja sen virastoilta.

Uusi sääntely olisi tärkeä askel palautusjärjestelmän toimivuuden parantamisessa. Tällä hetkellä vain noin viidesosa kielteisen turvapaikka- tai oleskelupäätöksen saaneista henkilöistä palautetaan, mikä kertoo nykyjärjestelmän puutteista.

Euroopan on saatava rajansa hallintaan, mutta tämä ei tarkoita sitä, että rajat pitäisi sulkea. Eurooppa tarvitsee myös työperäistä maahanmuuttoa korjatakseen heikkenevää huoltosuhdettaan. Samalla meidän on vahvistettava laillisia väyliä ja positiivisia houkutustekijöitä osaajille.

Valitettavasti keskustelua EU:n maahanmuuttopolitiikasta hallitsevat usein ääripäät. Tarvitsemme ennen kaikkea ratkaisukeskeisempää lähestymistapaa. Asian käsittelyssä oli kuitenkin haasteita, sillä parlamentin sosiaalidemokraatit suhtautuivat kompromissin luomiseen yhteistyöhaluttomasti.

Seuraavaksi parlamentti jatkaa neuvotteluja neuvoston kanssa säädöksen lopullisesta muodosta. Tärkeää olisi saada neuvottelut päätökseen ennen kesäkuuta, jotta EU:n uusi maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus voisi tulla voimaan.

Lähi-Idän tilanne, EU:n rooli ja Ranskan ydinasepelote

Maailmanpoliittinen tilanne on ollut voimakkaassa myllerryksessä, ja viime viikkoina huomio on kohdistunut erityisesti Iranin sotaan. Uuden konfliktin käynnistyminen USA:n ja Israelin iskujen seurauksena helmikuun lopussa on herättänyt laajaa keskustelua ja nostanut esiin myös EU:n roolin. Tapahtumat eivät kuitenkaan ole tulleet täysin yllätyksenä. Tilanne elää nopeasti, ja sodan eskaloitumiselle entisestään on suuri riski. Pahimmassa tapauksessa edessä voi olla pidempiaikaisia häiriöitä globaalissa turvallisuus- ja talousjärjestelmässä.

Trumpin kehotus Iranin kansalaisille syöstä maan hallinto vallasta on helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka Iranin hallinnon totaalinen romahtaminen on teoriassa mahdollista ja toivottavaa, se on tällä hetkellä epätodennäköistä.

Näyttää myös siltä, Trumpin hallinnolta puuttuu selkeät strategiset tavoitteen ja niitä tukevat realistiset operaatiosuunnitelmat, eikä oltu riittävästi varautunut Iranin mahdollisiin vastatoimiin. Iranin johto oli kuitenkin varautunut USA:n ja Israelin iskuihin jo pitkään. Hallinnossa oli esimerkiksi nimetty useita seuraajia keskeisille johtajille eri tasoilla ja hajautettu johtamista itsenäisille alueellisille johtoportaille, jotta järjestelmä ei lamaantuisi mahdollisissa iskuissa. Lisäksi oli valmistauduttu ”perinteiseen tapaan” Hormuzin salmen sulkemiseen, joka aiheuttaa merkittäviä vaikeuksia kansainväliselle taloudelle. Trumpin vaihtoehdot näyttävätkin olevan joko pitkäkestoisten iskujen jatkaminen ja lisävoiman keskittäminen alueelle, toivoen hallinnon romahtamista, tai operaation keskeyttäminen lähiviikkoina, jonka jälkeen julistaudutaan voittajaksi ilman pysyviä tuloksia.

Ensimmäinen vaihtoehto sisältää strategisia riskejä talouden lisäksi myös sotilaallisten resurssien kannalta, sillä ohjuksia ja pommeja kuluu mittavia määriä ja asevarastojen täydentäminen vie vuosia. USA:n kyky puuttua esimerkiksi Kiinan toimintaan Taiwanin suunnassa tai Pohjois-Korean toimiin Korean niemimaalla on heikkenemässä merkittävästi. Iranin kansa ei tue hallintoa, mutta suurempia protesteja ei ole näkynyt väkivaltaisten vastatoimien pelossa. Protestit eivät edes yksin riittäisi kaatamaan koko järjestelmää. Vallankumoukset vaativat muutakin kuin laajaa tyytymättömyyttä ja vihaa hallintoa kohtaan, tarvitaan sotilaallista voimaa maassa lyömään hallinnon aseelliset joukot, mutta tähän Trumpin hallinto tuskin on halukas. Ainoaksi vaihtoehdoksi näyttää jäävän pommitusten jatkaminen ja ehkä rajoitetut maaoperaatiot Iranin rannikolla.

Toinen vaihtoehto merkitsisi USA:n kasvojen menetystä ja Persianlahden maiden kumppanien luottamuksen murenemista. Iranin hallinto ryhtyisi lisäksi välittömästi rakentamaan uudelleen ydinasetta sekä ohjus- ja lennokkikyvykkyyttä. Tämä tarkoittaisi epävakauden jatkumista alueella sekä kansainvälisen kaupan häiriöitä, koska Iran ei välttämättä suostuisi vihollisuuksien täydelliseen lopettamiseen.

Konflikti koskettaa EU:ta jo nyt. Iran on esimerkiksi iskenyt Ranskan ja Italian sotilastukikohtiin alueella ja yrittänyt kohdistaa iskun myös Iso-Britannian tukikohtaan Kyproksella. Lisäksi sodalla on suoria vaikutuksia Persianlahden maissa asuviin ja työskenteleviin EU-kansalaisiin sekä globaaliin talouteen. Samalla on varauduttava Iranin johdon mahdollisiin arvaamattomiin vastatoimiin, jotka voisivat näkyä pitkän kantaman ohjusiskuina tai terrori-iskuina myös Euroopan alueella. EU:n lähialueille, Turkkiin ja Kaukasukselle, on jo tehty ohjus- ja lennokki-iskuja Iranin toimesta. 

EU on saanut osakseen kritiikkiä omista kannanotoistaan. Osa vaatii USA:n toimien tuomitsemista, kun taas toiset kritisoivat EU:ta siitä, ettei se tee enemmän Iranin demokratialiikkeen tukemiseksi, tai valitse ja tue opposition edustajaa. EU:n toimintakykyä rajoittaa kuitenkin se, että se ei ole sotilasliitto, eikä sillä ole yhteistä armeijaa, saati poliittista mandaattia käyttää sotilaallista voimaa Euroopan ulkopuolella. EU on talousmahti, ei sotilasmahti. EU:n tulisikin keskittyä ennen kaikkea realistisen tilannekuvan muodostamiseen, kriisin vaikutusten vähentämiseen etenkin taloudessa ja valmistautua sodan jälkeiseen aikaan. Tämän vuoksi sisäiseen turvallisuuteen sekä yhteisiin ilma- ja ohjuspuolustuskykyihin panostaminen on entistä tärkeämpää. Myös EU:n energiaomavaraisuuden kehittämistä ja riippuvuuksien vähentämistä on syytä edelleen jatkaa ja nopeutta. Samalla on kuitenkin “pidettävä katse pallossa”. Lähi-Idän kriisin keskellä ei pidä unohtaa Ukrainan tukemista, joka on Euroopan turvallisuuden kannalta edelleen tärkein tehtävä.

Epävarmassa kansainvälisessä tilanteessa keskustelua on herättänyt myös Ranskan presidentin esitys Ranskan ydinasepelotteen laajentamisesta osaksi laajempaa eurooppalaista turvallisuusarkkitehtuuria. On epätodennäköistä, että Ranska ehtisi muuttaa kansallisen ydinpelotteensa eurooppalaiseksi järjestelyksi ennen seuraavaa vallanvaihtoa, Ranskassa kun on presidentinvaalit ensi vuonna, mutta Ranskan roolin vahvistuminen Euroopan turvallisuudessa on silti myönteinen kehitys. Suomessa olisi myös syytä tarkastella lainsäädäntöä tältä osin. Lakimuutos voisi mahdollistaa sen, että Suomi osallistuisi tulevaisuudessa tällaiseen eurooppalaiseen ydinpeloteyhteistyöhön yhdessä joidenkin muiden jäsenvaltioiden kanssa.