Vuosi 2026 on lähtenyt liikkeelle vauhdilla Euroopan parlamentissa. Turvallisuus, ulkopolitiikka ja kauppa ovat olleet jo pidemmän aikaa keskiössä, mutta viime aikojen eskalaatiot maailmalla ovat jälleen muistuttaneet niiden merkittävyydestä. Normaalia lainsäädäntötyötä tehdään edelleen, mutta yhä useammin keskustelujen, raporttien ja esitysten taustalla on kysymys siitä, miten Eurooppa pärjää muuttuvassa maailmassa. 

Kun lännen välit horjuvat, muut käyttävät tilaisuuden hyväkseen

Euroopan ja Yhdysvaltojen välinen suhde on alkuvuonna kiristynyt useasta eri syystä. Viime viikkoina on nähty Yhdysvaltojen puolelta toimia ja ulostuloja, jotka ovat herättäneet Euroopassa laajaa hämmennystä ja huolta. Kauppapolitiikkaa on käytetty entistä avoimemmin painostuskeinona, ja keskustelu on laajentunut myös Grönlantiin, Venezuelaan ja arktisen alueen suurvaltapolitiikkaan liittyviin kysymyksiin. Tällainen linja on poikkeuksellinen liittolaisten välillä, eikä se ole missään nimessä toivottava kehityskulku.  
    
Transatlanttinen suhde on Euroopalle tärkeä, mutta sen on perustuttava vastavuoroisuuteen, ei uhkailuun ja aluevaatimuksiin. Jos Yhdysvallat päättää käyttää tulleja poliittisena välineenä, EU:n on vastattava siihen vähintään samalla mitalla. Tämä ei ole eskalaatiota, vaan normaalia kauppapolitiikkaa tilanteessa, jossa painostus kohdistuu liittolaisiin. 
 
Euroopalla on myös käytössään useita konkreettisia keinoja. Tästä nähtiin esimerkki tällä viikolla, kun Euroopan parlamentin keskeiset poliittiset ryhmät ilmoittivat, etteivät ne ole valmiita etenemään EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kauppasopimuksen ratifioinnissa niin kauan kuin Yhdysvallat uhkaa liittolaisiaan tulleilla Grönlantiin liittyen. 
 
Trumpin viimeisimmät ulostulot viittaavat siihen, että USA:n sotilaallisen operaation ja kauppasodan uhka on toistaiseksi väistymässä, vaikka Grönlanti ja koko arktinen alue pysyvät edelleen Yhdysvaltojen kiinnostuksen kohteena. Trump on todennut haluavansa lopettaa tullikiistan, mutta samaan aikaan Tanskan ulkoministerin Lars Løkke Rasmussenin mukaan Yhdysvaltojen Grönlantiin liittyvät tavoitteet eivät ole kadonneet mihinkään. Yksittäiset kiistat voivat hetkellisesti rauhoittua, mutta arktinen alue ja siihen liittyvä geopoliittinen kilpailu pysyvät EU:n ja sen jäsenmaiden kannalta keskeisinä kysymyksinä.
 
Lännen sisäiset jännitteet ja epäjohdonmukaisuus eivät jää huomaamatta Moskovassa tai Pekingissä. Päinvastoin. Viime viikkojen tapahtumat ovat osoittaneet, miten tarkasti Venäjällä seurataan Euroopan ja Yhdysvaltojen välistä kitkaa ja miten valmiita ollaan hyödyntämään jokainen syntyvä railo omien tavoitteiden ajamiseen. 
 
Yhdysvaltojen Grönlantiin liittyneet puheet ovat tästä hyytävä esimerkki. Venäjän johto ei pienen mietintätauon jälkeen ole kritisoinut niitä, vaan suhtautunut niihin jopa avoimen myönteisesti. Taustalla on selvä laskelma: mitä enemmän länsi riitelee keskenään, sitä vähemmälle huomiolle Ukraina jää. Jo nyt on nähty, miten keskustelu Grönlannista on vienyt tilaa Ukrainan tukemiselta kansainvälisillä foorumeilla.  
 
Sama logiikka näkyy myös Euroopan omassa toiminnassa, jossa jokainen puolitiehen jäänyt päätös tai ristiriita syö EU:n uskottavuutta. EU ostaa edelleen Venäjältä metallituotteita miljardiluokassa, vaikka pakotepaketteja on hyväksytty jo 19. Käytännössä tämä tarkoittaa, että samaan aikaan kun tuemme Ukrainaa, rahaa virtaa yhä Venäjän sotatalouteen. 
 
Erityisen ongelmallista on, että osa keskeisistä Venäjän sotateollisuutta tukevista toimijoista on yhä pakotteiden ulkopuolella. Venäläinen oligarkki ja teräsyhtiö NLMK:n omistaja Vladimir Lisin on tästä räikeä esimerkki. Hänen yhtiöidensä tuotanto tukee Venäjän ohjus- ja droonivalmistusta, mutta hän ei ole EU:n pakotelistalla. Kun tähän yhdistyy vielä yritykset vaikuttaa eurooppalaisiin ampumaurheilujärjestöihin rahalla ja muilla kyseenalaisilla keinoilla, kyse ei ole enää vain kaupasta tai yksittäisistä väärinkäytöksistä, vaan suoraan turvallisuuspoliittisesta ongelmasta. 
 
Kiinan kohdalla lännen hajanaisuuden hyödyntäminen näkyy erityisesti niin sanotussa harmaan alueen toiminnassa. Viime viikkoina on nähty, miten Kiina pystyy koordinoimaan tuhansia kalastusaluksia osaksi valtiollista toimintaa ja luomaan merialueille tosiasiallista hallintaa ilman avointa sotilaallista yhteenottoa.
 
Kyse ei ole satunnaisesta ilmiöstä, vaan tietoisesta ja pitkäjänteisestä strategiasta. Kaiken toiminnan taustalla on kommunistisen puolueen ohjaus ja pitkän aikavälin tavoite nousta johtavaksi sotilaalliseksi ja taloudelliseksi suurvallaksi vuoteen 2049 mennessä. Euroopan ja Venäjän vastakkainasettelua pyritään jatkamaan ja syventämään tukemalla Venäjää niin, että Ukrainan sota jatkuu ja sitoo Euroopan resursseja. Arktisen alueen ja merireittien hallinta ovat myös keskeisiä, eikä Euroopalla ole varaa suhtautua Kiinaan vain talous- tai kauppakysymyksenä. Sama realismi, jota vaaditaan Venäjän suhteen, on tarpeen myös tässä suunnassa. 

Tammikuun täysistunto

Tammikuun täysistunnossa turvallisuus- ja puolustuspolitiikka nousivat vahvasti esiin. Keskustelua käytiin sen ympärillä, miten EU kykenee vastaamaan muuttuneeseen turvallisuusympäristöön pitkällä aikavälillä ja millaisia valmiuksia unionilla on vastata painostukseen ja hybridiuhkiin. 
 
Tiistaina täysistunnossa käytiin keskustelu puolustusvaliokunnan vuosikertomuksesta EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toimeenpanosta viime vuodelta. Raportissa todetaan suoraan, että Venäjä on EU:n ja sen jäsenmaiden merkittävin turvallisuusuhka, ja korostetaan tarvetta vastata Venäjän hybridi- ja painostustoimiin selkeällä toimintasuunnitelmalla. Keskeistä on myös Ukrainan sotilaallisen tukemisen vahvistaminen sekä EU:n oman puolustuskyvyn ja päätöksenteon kehittäminen.
 
Tämän keskustelun yhteydessä korostin, että meidän on aika lopettaa pohdinta siitä, mitä Venäjä aikoo tehdä, ja siirtyä siihen, mitä me itse aiomme tehdä Venäjälle. EU:n on osoitettava, että kaikki EU:n ulkopuolisten toimijoiden yritykset rikkoa jäsenmaiden suvereniteettia kohdataan välittömillä vastatoimilla. Vaikka raportti on kirjoitettu ennen kaikkea Venäjää silmällä pitäen, sama periaate pätee myös muihin tilanteisiin. Kun tarkastelemme muun muassa Yhdysvaltojen viimeaikaisia toimia Grönlannin suhteen, EU:n on oltava valmis käyttämään koko taloudellista ja poliittista painoarvoaan suojellakseen jokaista jäsenmaataan.
 
Täysistunnossa äänestettiin tällä viikolla myös Ukrainan tukemiseen liittyvän 90 miljardin euron rahoitusjärjestelyn etenemisestä. Parlamentti antoi suostumuksensa tehostetun yhteistyön menettelyn käyttämiselle, jolla mahdollistetaan hankkeen vieminen eteenpäin ilman kaikkien jäsenmaiden yksimielisyyttä. Tämä keino on kirjattu EU:n perussopimuksiin juuri tilanteita varten, joissa yksimielisyysvaatimus uhkaa lukita päätöksenteon. Äänestystulos oli selkeä ja meni läpi ylivoimaisin numeroin. On hienoa huomata, että parlamentissa on vahva tuki Ukrainan auttamiselle myös konkreettisten rahoitusratkaisujen kautta.
 
Torstain täysistunnossa käytiin myös laajempi keskustelu uusista sodankäynnin muodoista. Esillä olivat erityisesti droonit ja muut miehittämättömät järjestelmät sekä kyberturvallisuus ja hybridiuhat. Droonit eivät yksin ratkaise puolustuksen kokonaisuutta, mutta ne ovat pysyvä osa nykyaikaista sodankäyntiä ja muuttavat toimintaympäristöä merkittävästi. Kiina on tällä hetkellä keskeinen droonien komponenttien ja materiaalien tuottaja ja käyttää asemaansa markkinoilla, samalla kun se tukee Venäjän sotataloutta. Euroopan on vähennettävä tällaisia riippuvuuksia, rakennettava omaa kapasiteettiaan ja sanktioitava Venäjää tukevia tahoja, kiinalaiset toimijat mukaan lukien.
 
Keskiviikkona täysistunnossa äänestettiin myös Mercosur-vapaakauppasopimuksen viemisestä Euroopan tuomioistuimen oikeudelliseen arvioon. Vastustin tätä, koska se on käytännössä keino siirtää päätöstä eteenpäin tilanteessa, jossa Euroopalla ei ole siihen varaa. Tuomioistuinkäsittely voi venyä vuosiksi ja samalla EU:n uskottavuus kauppakumppanina kärsii. Sopimus loisi EU:n ja Brasilian, Argentiinan, Paraguayn ja Uruguayn välille maailman suurimman vapaakauppa-alueen ja avaisi myös suomalaisille yrityksille uusia mahdollisuuksia. Talousasiantuntijat arvioivat, että sopimus toisi vuositasolla EU:lle yli 50 miljardin euron vientimarkkinat. Suomelle sopimus olisi selvästi myönteinen, kun tullit poistuisivat keskeisiltä vientituotteilta ja kaupankäynti helpottuisi. Vahingot Suomen maataloudelle olisivat marginaalisia ja niidenkin hoitoon oli varattu merkittävä määrä tukirahoitusta. Samalla olisi saatu lähetettyä presidentti Trumpille selkeä viesti EU:n todellisesta voimasta talouspuolella. Tässä maailmantilanteessa vastuuton päätöksenteon jarruttaminen ideologisista syistä palvelee lopulta vain Kiinaa, Venäjää ja Yhdysvaltoja, ei Eurooppaa eikä Suomea. Tätä kirjoittaessa on vielä epäselvää, laittaako Komissio sopimuksen kuitenkin heti voimaan väliaikaismenettelyllä tuomioistuinkäsittelyn tulosta odotellessa. Se olisi sääntöjen mukaan mahdollista, mutta poliittisesti riskialtis veto, joka heikentäisi parlamentin asemaa ja voisi tuoda jatkossa ongelmia. 

Keväällä EU:ssa puhututtaa puolustuksen lisäksi monivuotinen rahoituskehys ja kauppapolitiikka

EU neuvoston puheenjohtajuus siirtyi vuodenvaihteessa Tanskalta Kyprokselle. Kauden painopisteet liittyvät strategisen autonomian vahvistamiseen, turvallisuuteen, kilpailukykyyn ja Ukrainan tukemiseen, eli pitkälti samoihin kysymyksiin, jotka muutenkin hallitsevat EU:n päätöksentekoa tällä hetkellä.  Vuoden alussa euroalue myös laajeni, kun Bulgaria otti euron käyttöön 21. jäsenmaana.  

Kevään aikana huomio kohdistuu yhä enemmän seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen. Neuvottelut ovat siirtyneet valmistelusta poliittisempaan vaiheeseen, ja parlamentti on jo aktiivisesti mukana toimissa. Pöydällä ovat erityisesti puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvät kokonaisuudet, EU kilpailukykyä tukevat rahoitusvälineet sekä unionin ulkoinen toiminta, kuten Ukrainan tukeminen. Suuria muutoksia on luvassa maatalouden ja maaseudun kehittämisen rahoitukseen komission kesäisen esityksen myötä, ja pakettia kansallisista suunnitelmista on alettu hioa.