Terveisiä Strasbourgin täysistuntoviikon päätteeksi. Keskusteluja on käyty muun muassa EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, EU:n sisäisen turvallisuuden strategiasta sekä varautumisunionistrategiasta. Kuukauteen on mahtunut myös toinen Strasbourgin täysistuntoviikko, jossa käsiteltiin puolustuksen valkoista kirjaa. Tässä uutiskirjeessä avaan näitä ajankohtaisia puolustus- ja turvallisuusteemoja sekä pureudun hieman Euroopan puolustuksen rahoitukseen. Kirjoitin myös muutaman sanan parlamentin Ukraina-valtuuskunnan matkasta Kiovaan sekä Yhdysvaltojen uusista tuontitulleista.
EU näyttää vihdoin ottavan turvallisuustilanteen heikkenemisen tosissaan. Komissio julkaisi vastikään kolme tärkeää strategista asiakirjaa, jotka pyrkivät lisäämään Euroopan turvallisuutta. Ensin julkaistiin Euroopan puolustuksen tulevaisuutta koskeva valkoinen kirja eli niin kutsuttu puolustusselonteko. Pelkkä sotilaallinen puolustus ei kuitenkaan riitä, koska Eurooppaa haastetaan muillakin keinoilla – kuten sabotaasi-iskuilla. Tätä varten komissio on julkaissut myös Suomen aktiivisesti edistämän EU:n varautumisunionistrategian sekä EU:n sisäisen turvallisuuden strategian, jotka antavat suuntaviivoja unionin resilienssin vahventamiseksi ja hybridiuhkien torjumiseksi.
Readiness 2030 nimeä kantavassa selonteossa komissio esitti toimia vahvan ja uskottavan eurooppalaisen puolustuksen saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Kehittämistä kyllä riittää, sillä iso osa EU:n ja Naton jäsenmaista on päästänyt puolustuksensa luvattoman heikoksi. Selonteon mukaan EU:n tulee kehittää nopealla aikataululla Euroopan puolustusteollisuutta, puolustustutkimusta ja kehittämistä, sotilaallista liikkuvuutta ja eurooppalaisia yhteisiä suorituskykyjä. Samalla on jatkettava Ukrainan tukemista, koska Ukrainan puolustustaistelu sitoo Venäjän resursseja ja luo aikaa Euroopan puolustusvalmisteluille.
Ongelmana kuitenkin on, että EU ei ole sotilasliitto eikä komissiolla ole siten valtaa määrätä jäsenmaita. Siksi selonteon teksti on luonteeltaan kehottavaa ja suosittelevaa, ei määräävää ja käskevää. Vaikka tavoitetila on oikein vuodessa 2030, tietty tilanteen kiireellisyyden korostaminen selonteossa puuttuu. Samoin siiitä puuttuu selkeät tavoitteet, vastuut, määräajat ja resurssit. Monissa asioissa, kuten esimerkiksi sotilasliikkuvuuden kehittämisessä, tullaan vielä tarvitsemaan selkeää strategista suunnitelmaa Euroopan sotilasliikkuvuuden kehittämisestä toimenpiteiden pohjaksi.
Komissio julkaisi maaliskuun lopussa myös varautumisunionistrategian, joka pohjautuu presidentti Niinistön lokakuussa 2024 julkaisemaan raporttiin Euroopan siviili- ja sotilaallisesta varautumisesta. Strategia vastaa muuttuneeseen turvallisuusympäristöön ja auttaa EU:ta vastaamaan entistä paremmin erilaisiin uhkiin aina luonnonkatastrofeista ihmisten aiheuttamiin katastrofeihin, hybridiuhkiin ja geopoliittisiin kriiseihin, kuten sotaan. Strategian avulla EU pyrkii seuraavan viiden vuoden aikana siirtymään reaktiivisesta toimintamallista kohti ennakoivaa varautumispolitiikkaa, jossa varautuminen sisällytetään poikkileikkaavana teemana kaikille EU:n politiikka-aloille.
Strategiapaperin liitteenä julkaistiin tiekartta, jossa listataan noin 60 toimenpidettä strategian operationalisoimiseksi. Esimerkkeinä toimenpiteistä ovat unionin pelastuspalvelumekanismin kehittäminen sekä julkisia hankintoja koskevan sääntelyn tarkistaminen huoltovarmuusnäkökulmasta. Vaikka strategia voi näyttäytyä tekniseltä, on siellä paljon konkreettisia ehdotuksia myös yksilötason varautumisen kehittämiseksi. Strategiassa esimerkiksi kannustetaan kansalaisia hankkimaan 72 tunnin kotivara erilaisten kriisitilanteiden varalle.
On selvää, että pelkkä puolustuksen parantaminen ei riitä, jos sisäinen turvallisuus on heikoilla kantimilla. Siksi komissio julkaisi myös uuden EU:n sisäisen turvallisuuden strategian (ProtectEU). Se pyrkii torjumaan erilaisia EU:n sisäisiä turvallisuusuhkia, kuten kyberrikollisuutta, hybridioperaatioita, järjestäytynyttä rikollisuutta sekä terrorismia ja väkivaltaisia ääriliikkeitä. Strategian avulla edistetään sisäisen turvallisuuden kulttuurin muutosta kokoyhteiskunnan kattavalla lähestymistavalla, johon osallistuvat kansalaiset, yritykset, tutkijat ja kansalaisyhteiskunta. Näin ollen strategia on hyvä ja positiivinen jatke aiemmin julkaistulle puolustusselonteolle ja varautumisunionistrategialle.
Suomi on aktiivisesti vienyt kokonaisturvallisuusajattelun mallia koko EU-tasolle ja tämä työ näyttää nyt tuottaneen tulosta. Nämä kolme strategiaa sisältävät kuitenkin ainoastaan rakennuspalikat, joten EU-tasolla työ on vasta alussa. EU:ssa osataan kyllä keksiä uusia virastoja ja lisäbyrokratiaa -nyt unionilta tarvitaan kuitenkin johtajuutta ja virtaviivaisuutta, jotta nämä tärkeät strategiat saadaan vietyä tehokkaasti käytäntöön.
Puolustuksen valkoisen kirjan yhteydessä komissio esitteli ReArm Europe -suunnitelman, jonka tavoitteena on saada liikkeelle 800 miljardia euroa puolustusmenojen rahoittamiseen. Pyrkimys on oikeasuuntainen, vaikka siihen liittyy myös merkittäviä haasteita. Ensinnäkin, päävastuu puolustuksen kehittämisestä on jäsenmailla. Komissio ei siis voi käskeä jäsenmaita puolustusbudjettien nopeaan nostamiseen. Kysymysmerkki on, löytyykö Etelä- ja Länsi-Euroopan mailta tahtoa tarvittaviin satsauksiin, kun sitä ei ole tähän astikaan löytynyt yhtä paljon kuin pohjoisessa ja idässä? Ja vaikka poliittista tahtoa koviin päätöksiin löytyisi, voi suunnitelma näin nopeasta budjetin kasvattamisesta olla silti ylioptimistinen. Esimerkiksi Espanjan pitäisi kasvattaa puolustusbudjettiaan lähes kolminkertaiseksi neljässä vuodessa. Tämä on käytännössä mahdotonta, koska asevoimilla ei ole edes kykyä käyttää liian nopeasti kasvavia budjetteja.
ReArm Europe -suunnitelmaan liittyy myös esitys EU:n 150 miljardin euron lainarahastosta, joka on huomattavasti realistisempi vaihtoehto puolustuksenrahoittamiseen lyhyellä aikavälillä. Lainarahaston käyttäminen on jäsenmaille helpompaa, koska lainan ehdot ovat selvillä. Puolustusbudjettien nostamisessa jäsenmaat joutuvat turvautumaan lainamarkkinoihin, jolloin korot voivat olla korkeampia.
Selitys yhteisvelan käyttöön löytyy myös EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä (MFF) eli niin kutsutusta EU:n 7-vuotisesta budjetista. Nykyinen MFF on voimassa 2021–2027 ja sen enimmäismääräksi on vahvistettu 1 074 miljardia euroa, joka kattaa seitsemän laajaa politiikka-alaa seuraavasti eriteltynä:
Kuten huomataan turvallisuuden ja puolustuksen pääala on selkeästi pienempi verrattuna muihin. Presidentti Niinistön raportissa kuitenkin suositeltiin, että EU:n budjetista 20 % pitäisi käyttää turvallisuuteen ja puolustukseen, kun nykyisessä budjetissa siihen käytetään vain noin 1,3 %. Nykyinen rahoituskehys on voimassa vuoden 2027 loppuun asti eikä tämän hetkinen turvallisuustilanne mahdollista yli kahden vuoden odotusta ennen kuin EU voisi alkaa kasvattaa puolustusmenoja – siksi yhteisvelka alkaa näyttäytyä välttämättömältä. Neuvottelut uudesta MFF:stä on nyt aloitettu ja on selvää, että turvallisuus- ja puolustusosuus tulee kasvamaan merkittävästi. Siitä huolimatta uuden MFF:n laatiminen tulee olemaan haastava tehtävä.
Johdin EU:n ja Ukrainan välisen parlamentaarisen assosiaatiovaliokunnan valtuuskunnan vierailun Kiovaan 7.-8.3. Vierailuun osallistui lisäkseni kahdeksan muuta meppiä. Kiovassa tapasimme Ukrainan parlamentin varapuhemiehen ja pidimme kokouksen Ukrainan parlamentin, Verkhovna Radan, EU-valtuuskunnan kanssa. Aiheina olivat Ukrainan tukemisen lisäksi etenkin Ukrainan EU-integraation eteneminen, johon Ukrainan parlamentti on erittäin sitoutunut. Edistystä on tapahtunut merkittävästi niin lainsäädännön yhdenmukaistamisessa kuin korruption torjunnassa. Komission tavoitteena on avata neuvotteluklusterit Ukrainan kanssa kesään mennessä.
Virallisten neuvottelujen ja tapaamisten lisäksi vierailimme lennokkitehtaalla ja Ukrainan asevoimien sotateknisessä instituutissa, jossa meille esiteltiin lukuisia esimerkkejä erilaisista venäläisistä ja pohjoiskorealaisista ohjuksista ja lennokeista, joilla Ukrainan siviili-infrastruktuuria vastaan hyökätään lähes päivittäin. Pääsimme tutustumaan myös ”Save Ukraine” -vapaaehtoisjärjestön toimintaa. Järjestö auttaa Venäjältä takaisin saatujen kaapattujen lasten ja perheiden kuntoutuksessa.
Pidimme huhtikuun täysistuntoviikolla Strasbourgissa Ukraina-valtuuskunnan kokouksen, jossa käsittelimme vierailun tuloksia ja keskustelimme Yhdysvaltojen keskeyttämän USAID:n korvaamisesta. USAID:n tuella on ollut merkittävä rooli Ukrainan parlamentin kansainvälisen toiminnan mahdollistamisessa sekä useiden, muun muassa korruption torjuntaan ja sodan traumatisoimien ja vammauttamien ihmisten tukemiseen keskittyvien vapaaehtoisjärjestöjen toiminnan rahoittamisessa.
Kokoukseen osallistui myös Euroopan neuvoston Ukrainan suurlähettiläs Borys Tarasyuk, joka kertoi Euroopan neuvoston toimista Venäjän hyökkäysrikoksia koskevan erityistuomioistuimen perustamiseksi. Lisäksi suurlähettiläs kertoi Euroopan neuvoston alaisuuteen perustetusta kansainvälisestä vahinkorekisteristä. Rekisterin tehtävänä vastaanottaa ja kerätä tietoa Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamien vahinkojen korvausvaatimuksista, joita on tällä hetkellä jo yli 20 000. Seuraava askel on vaadekomission perustaminen, jonka isäntävaltioksi Alankomaat on lupautunut. Vaadekomission perustamisneuvottelut on aloitettu maaliskuun lopussa. Lisäksi suunnitteilla on rahasto, josta korvaukset voidaan maksaa.
Kokouksen päätteeksi järjestettiin valokuvaus Butšan vapauttamisen vuosipäivän muistoksi. Butšan vapaudutta Venäjän miehityksestä Venäjän sotarikosten järjestelmällisyys ja massiivisuus paljastuivat ensimmäisen kerran. Kaupungista löytyi yli 600 venäläisten sotilaiden surmaamaa ukrainalaista siviiliä. Butšan tapahtumia tutkii erillinen kansainvälinen tutkijaryhmä sekä YK:n alaiset tutkintakomissiot.
Tämän viikon loppupuolella saatiin myös tieto presidentti Trumpin asettamista lisätulleista, joiden kohteena oli lähes koko maailma – tosin ei Venäjä. EU:lle asetettiin 20 prosentin lisätullit, joiden perusteena oli tavarakaupan ylijäämä, joka Trumpin mukaan on Euroopalle edullinen. Tosin sopivasti unohdettiin palvelut, joissa ylijäämä on merkittävä Yhdysvaltojen eduksi. EU:lle määrätyt tullit osuvat pahasti Suomeen, joka on suhteessa toiseksi suurin Yhdysvaltojen kanssa kauppaa käyvä maa. Joka tapauksessa Trumpin aloittamaan kauppasotaan on vastattava. EU tulee määräämään Yhdysvalloille vastatulleja. Tavoitteena on tietenkin neuvottelut kaupan esteiden purkamiseksi ja molempia osapuolia vahingoittavan kauppasodan estämiseksi.
Europarlamentaarikko, kenraalimajuri (evp)
pekka.toveri@europarl.europa.eu
ASP 06F159
60, Rue Wiertz / Wiertzstraat 60
B-1047 Brussels
WEISS T08028
1 All. du Printemps
F-67070 Strasbourg
