Vuosi 2025 on lähtenyt vauhdilla käyntiin Euroopan parlamentissa, ja takana on jo kaksi täysistuntoviikkoa Strasbourgissa. Kirjani Ukrainan sodasta, jonka kirjoitin yhdessä Jaakko Puuperän kanssa, julkaistiin 20. helmikuuta. Kirjassa käsitellään etenkin sodan syitä, sen kulkua tähän asti ja sodasta Suomen turvallisuuden kannalta saatavia opetuksia.

Tammikuussa Euroopan parlamentin turvallisuus- ja puolustusvaliokunnasta (SEDE) tehtiin päävaliokunta, ja samalla minut nimitettiin sen täysjäseneksi. Täysjäsenyyden saaminen SEDE-valiokunnassa vaati useita tapaamisia, neuvotteluita ja monen ihmisen ponnisteluja, sillä valiokunnan aiheet kiinnostavat nyt laajasti, ja moni muukin jäsen tavoitteli täysjäsenyyttä.

Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan kolmatta vuosipäivää vietettiin 24. helmikuuta. Samalla Trumpin hallinnon uudet Ukraina-linjaukset ovat järkyttäneet koko Eurooppaa. Nyt on jo nähty, että presidentti Trumpin linjaukset muuttuvat nopeastikin, joten suuria johtopäätöksiä USA:n lopullisesta linjasta on vielä liian aikaista tehdä. EU:n on joka tapauksessa tuettava Ukrainaa myös ilman Yhdysvaltoja ja panostettava puolustukseensa. Myös AGRI-valiokunnassa tapahtuu nyt paljon. Komissio julkaisi hiljattain visionsa EU:n maataloudelle ja ruoantuotannolle – tämä visio muodostaa tulevan yhteisen maatalouspolitiikan neuvottelujen perustan. Lisäksi parlamentissa on käynnistetty käsittely niin kutsutusta metsien monitorointialoitteesta.

EU ei saa jäädä toimettomaksi Yhdysvaltojen muuttuneen Ukraina-linjan myötä

Viime viikkoina olemme saaneet lukea historiallisia uutisia Yhdysvaltain linjanmuutoksesta Ukrainan suhteen. Konkreettisia esimerkkejä tästä ovat olleet helmikuun lopun skandaalimainen tapaaminen presidentti Zelenskyin kanssa sekä sodan vuosipäivänä 24. helmikuuta YK:n yleiskokouksessa järjestetty äänestys Ukrainan ja Euroopan maiden päätöslauselmasta. Päätöslauselmassa sitouduttiin Ukrainan itsemääräämisoikeuteen ja alueelliseen koskemattomuuteen sekä tuomittiin Venäjän aloittama laiton hyökkäyssota. Päätöslauselmaa vastaan äänesti 18 valtiota, joukossa odotetusti Venäjä ja Valko-Venäjä – mutta myös Yhdysvallat ja Unkari.

Yhdysvaltojen linjanmuutos ja lännen rakoilevat rivit ovat ajaneet Euroopan tilanteeseen, jossa sen on vakuutettava kykynsä tukea Ukrainaa myös ilman Yhdysvaltojen apua. Tämä on osoitettava ennen kaikkea teoilla – pelkät sanat eivät riitä.

Mitä EU:n tulisi tehdä?

1) Venäjän jäädytettyjen varojen käyttö
Komissiolta on saatava suunnitelma Venäjän jäädytettyjen varojen käyttämiseksi Ukrainan puolustusteollisuudelta tilattavan materiaalin ostamiseen. Käytin helmikuun Strasbourgin täysistunnossa puheenvuoron EU:n horjumattoman tuen jatkamisesta Ukrainalle. Korostin, että Ukrainan teollisuus pystyy yli 20 miljardin euron tuotantoon vuodessa, mutta Ukrainan valtio pystyy tilaamaan tästä vain 30 %. EU:n on kyettävä rahoittamaan Ukrainan puolustusteollisuutta, jotta koko kapasiteetti saadaan käyttöön.
Lisäksi jäädytettyjä varoja tulisi voida käyttää muun muassa Ukrainan siviiliyhteiskunnan tukemiseen, asevoimien koulutuksen lisäämiseen sekä materiaalitukeen.

2) Venäjä-pakotteiden lisääminen
EU hyväksyi sodan vuosipäivänä 16. pakotepaketin, joka kohdistui muun muassa Venäjän varjolaivastoon ja alumiinin tuonti- ja vientikieltoihin. Seuraava, 17. pakotepaketti, on saatava hyväksyttyä mahdollisimman nopeasti. Siinä tulisi edelleen laajentaa varjolaivastoon kohdistuvia pakotteita sekä pyrkiä estämään Venäjän energian vienti kokonaan.
Yksi uhkakuvista on se, että Yhdysvallat luopuisi omista Venäjä-pakotteistaan. On kuitenkin muistettava, että EU oli ennen sotaa yksi Venäjän merkittävimmistä kauppakumppaneista. Siksi EU:n pakotteet vaikuttavat edelleen merkittävästi Venäjän talouteen, vaikka niiden teho olisikin heikompi ilman Yhdysvaltojen mukanaoloa. Pakotteiden lisäämisen rinnalla tulee tehostaa pakotteiden kiertämisen estämistä. Yhdysvalloilla on globaali valvontakoneisto, jolla valvotaan sanktioiden toteutumista ja joka on varsin suuri pelote pakotteiden kiertämiselle. EU:n tulisi tarkastella vastaavanlaisen valvontakoneiston luomista.

3) Uskottavien turvatakuiden antaminen Ukrainalle
EU:n on laadittava selkeä suunnitelma Ukrainalle annettavista uskottavista turvatakuista. Niihin tulisi kuulua ainakin:

•    Ukrainan asevoimien varustaminen ja kouluttaminen
•    Eurooppalaisten joukkojen läsnäolo
•   Ilma- ja maavoimien käyttö, joissa Euroopalla on Venäjään verrattuna huomattava ylivoima

Mahdollisia eurooppalaisia rauhanturvajoukkoja en kuitenkaan pidä realistisena ratkaisuna, sillä niiden toiminta edellyttäisi molempien osapuolten hyväksyntää,  eikä Venäjään voi tällaisessa asiassa luottaa.

Koska Ukraina tarvitsee luotettavia turvatakuita, emme voi luottaa ainoastaan sopimuksiin. On luotava riittävä sotilaallinen pelote. Lisäksi Ukrainan EU-jäsenyyttä on edistettävä nopeasti. Ukrainan Nato-jäsenyyttä ei tule sulkea pois keskusteluista, vaikka Yhdysvaltojen viimeaikaiset kommentit ovat olleet päinvastaisia. Yhdysvaltojen linjaukset voivat muuttua hyvinkin nopeasti.

EU:n puolustuksen rahoittamiseen on löydyttävä sekä pitkän että lyhyen aikavälin ratkaisuja

EU:ssa vallitsee yksimielisyys puolustuksen vahvistamisesta. Puolustusmenot ovat jo kasvaneet ympäri Eurooppaa ja puolustusteollisuuteen tehdään merkittäviä investointeja, mutta pitkän aikavälin linjaukset puuttuvat yhä.

Euroopan komission odotetaan julkaisevan maaliskuussa niin kutsuttu Puolustuksen valkoinen kirja, jossa määritellään EU:n puolustuspolitiikan tulevaisuus. Asiakirjassa odotetaan esiteltävän kannanotto EU:n puolustusmenojen lisäämiseksi.

Kolme keskeistä vaihtoehtoa puolustusmenojen nostamiseen ovat:

1. Olemassa olevien mekanismien ja ohjelmien uudelleensuuntaaminen
2. Yhteisvelan ottaminen
3. Euroopan investointipankin roolin kasvattaminen

Todennäköisesti kaikkia kolmea tarvitaan. Ratkaisut on löydettävä nopeasti, ja tarvittavat toimet on käynnistettävä kohdennetusti niin pian kuin mahdollista.

EU:n maatalous- ja metsäasioissa on nyt oikea suunta

Komissio julkaisi hiljattain vision menestyvälle maatalous- ja elintarvikealalle. Tavoitteena on taata alan houkuttelevuus, kilpailukyky ja selviytymiskyky. Tämä on hyvä lähtökohta tulevalle kaudelle, sillä tuottajat ovat koko maanosamme huoltovarmuuden selkäranka. Parlamentissa on aloitettu neuvottelut metsien monitorointia koskevasta asetuksesta sekä pysyvän metsäkomitean muuttamisesta, jossa olen AGRI-valiokunnan pääneuvottelija. Molemmat esitykset ovat edenneet oikeaan suuntaan, mutta erityisesti metsien monitorointialoitetta on vielä muutettava, jotta se voidaan hyväksyä.

Terveisin,

Pekka Toveri