Huhtikuussa maailmanpoliittinen tilanne on muovannut työtä myös parlamentissa, ja olemme jatkaneet keskustelua Lähi-idän tilanteesta ja Ukrainan sodasta. Myös Unkarin vaalitulos on ollut EU:n toimintakyvyn kannalta esillä positiivisena kehityskulkuna. Orbánin vaalitappio tulee helpottamaan EU:n päätöksentekoa tärkeissä kysymyksissä vuosia jatkuneen vastustuksen jälkeen. Tšernobylin onnettomuus ja ydinuhka, 40 vuotta Tšernobylin ydinreaktorionnettomuuden jälkeen, ovat myös puhuttaneet. Venäjä vaarantaa jälleen ydinturvallisuutta Itä-Euroopassa kohdistamalla iskuja Ukrainan ydinvoimaloihin.

Huhtikuussa olen jälleen omalta osaltani pitänyt esillä myös keskustelua huoltovarmuudesta. Isännöidessäni maatalouspoliittista tilaisuutta yhdessä latvialaisten meppikollegoiden kanssa, nostin esille itäisten raja-alueiden elinvoiman merkityksen kokonaisturvallisuudellemme. Isännöin myös turvallisuusaiheisen tilaisuuden, jossa keskustelimme strategisen omavaraisuuden vahvistamisesta polttoaineiden osalta. Polttoainekysymykset ovat ajankohtaisia aiheita Lähi-idän tilanteesta seuranneen energiakriisin takia.

Työ jatkui muuten viime viikolla parlamentin täysistunnossa, jossa keskusteluissa nousivat esiin muun muassa tilanne Ukrainassa, Venäjän uhka sekä EU:n budjettiasiat.

Ukrainan tilanne ja Venäjän uhka parlamentin keskusteluissa

Parlamentin täysistuntoviikolla saimme onnistuneesti läpi päätöslauselman Venäjän saattamisesta vastuuseen Ukrainassa siviileihin kohdistuneista iskuista.

Käytännössä kehotamme neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että Venäjän vastaisia pakotteita jatketaan ja laajennetaan koskemaan kaikkia henkilöitä ja yhteisöjä, joiden päätökset ovat mahdollistaneet Ukrainan siviiliväestöön kohdistetut rikokset. Kehotamme myös EU:n toimielimiä tekemään yhteistyötä Ukrainan viranomaisten kanssa sekä lisäämään tietoisuutta Venäjän ja sen liittolaisten tekemistä sotarikoksista.

On selvää, että Venäjän tulisi maksaa aiheuttamansa tuhot, ja nämä toimet voisivat tukea Venäjän vastuuvelvollisuuden ja Ukrainan oikeuden toteutumista. Tämä on erityisen tärkeää, koska jos Venäjä ei koskaan joudu vastuuseen rikoksistaan, se ei koskaan muuta käytöstään.

Kävimme täysistunnossa myös yleisemmin keskustelua Venäjä-suhteiden normalisoinnin vaaroista, mukaan lukien Venäjän osallistuminen kulttuuri- ja urheilutapahtumiin. Aihe on ajankohtainen, sillä venäläisten ja valkovenäläisten urheilijoiden kilpaileminen neutraalin lipun alla tämän vuoden talviolympialaisissa on uskomatonta. Paralympialaisissa venäläiset urheilijat kilpailivat jopa oman lippunsa alla ensimmäistä kertaa kansainvälisessä urheilutapahtumassa sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022.

Venäläiset sekaantuvat edelleen eurooppalaiseen urheiluun, ja tämän on loputtava. Venäläisille urheilijoille tulee asettaa selkeä, yhtenevä kielto osallistua eurooppalaisiin kulttuuritapahtumiin. Kyse ei ole ainoastaan urheilusta, vaan Venäjän vaikutusvallan levittämisestä. Urheilu ei ole erillään politiikasta, eikä sodankäyntiä harjoittavaa maata tulisi palkita urheilumenestyksellä. Venäläisten ja valkovenäläisten urheilijoiden ei tulisi osallistua edes neutraalin lipun alla, sillä se merkitsisi Venäjän sotapropagandan tukemista. Nostin puheessani esille Vladimir Lisinin, venäläisen oligarkin, joka on korruptoinut avoimesti Euroopan ampumaurheilua, mutta jota ei tästä huolimatta ole sanktioitu EU:n toimesta, johtuen Belgian vastustuksesta.

Täysistunnon äänestyksissä äänestimme myös kiireellisellä menettelyllä EU:n liittymisestä yleissopimukseen Ukrainan kansainvälisen korvauskomission perustamisesta. Kyseessä on riippumaton kansainvälinen elin, joka käsittelee ja ratkaisee korvausvaatimuksia, jotka koskevat Venäjän Ukrainassa tai Ukrainaa vastaan aiheuttamia vahinkoja. Kiireellisestä menettelystä sopiminen jo itsessään kertoo parlamentin poliittisesta tahdosta.

Pidin tästäkin aiheesta puheen täysistuntosalissa. Ukrainalla on täysi oikeus korvauksiin. Meidän on vaadittava Venäjän saattamista vastuuseen ja velvoitettava se maksamaan kaikki Ukrainan sodan aiheuttamat vahingot. Se on tärkeää myös siksi, että Venäjä muuttaisi toimintaansa jatkossa. Ilman rankaisua teoistaan Venäjä ei muuta käyttäytymistään. 

Budjettiasiat ja parlamentin neuvottelukanta tulevaan monivuotiseen rahoituskehykseen

EU:n budjettiasiat olivat täysistunnon agendalla, ja päätimme parlamentin neuvottelukannasta tuleviin neuvotteluihin neuvoston kanssa vuosia 2028–2034 koskevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä. Neuvottelut voidaan aloittaa sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat sopineet omasta kannastaan.

Prioriteetteina ovat turvallisuus ja puolustus, kilpailukyky sekä koheesio- ja maatalousrahoituksen turvaaminen. Omien varojen osalta EU:n budjetin rahoittamiseksi ehdotettiin digitaalisten palvelujen ja nettipelaamisen maksua, hiilidioksidipäästöjen tullimekanismin (CBAM) jatkamista sekä kryptovarojen myyntivoittoihin kohdistuvaa maksua.

Rahoituskehystä tulisi suunnitella Euroopan kokonaisturvallisuus huomioiden, ja turvallisuus ja puolustus ovat siinä keskeisiä prioriteetteja. Esimerkiksi sotilasliikkuvuuteen on tärkeää osoittaa enemmän rahoitusta, mikä voisi myös mahdollistaa investointeja Suomeen. Euroopalla ei ole varaa heikkouteen eikä taloudelliseen jälkeen jäämiseen. Siksi on tärkeää, että seuraava monivuotinen rahoituskehys vastaa nykyisiä olosuhteitamme.

Myös EU:n toimielinten budjetin vastuuvapautusäänestykset olivat vahvasti viime viikon agendalla. Parlamentilla on rooli toimia niin sanottuna talousvalvojana, ja siten hyväksyä tai hylätä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tuottamat vuosiraportit ja arviot toimielinten, kuten komission, budjetin käytöstä.

Metsäasiat pöydällä

Huhtikuun aikana osallistuin metsäaiheisen dokumenttielokuvan kuvauksiin, joissa tarkasteltiin pohjoismaisia metsätalouden käytäntöjä osana EU:n laajuista metsäkeskustelua. 

Toin esiin, miten, EU:ssa on esillä erilaisia näkemyksiä metsiin liittyen. Metsävaltaiset maat kuten Suomi, näkevät metsät osana työpaikkoja, teollisuutta, energiaturvaa ja biotaloutta. Maat, joissa on vähemmän metsää, lähestyvät asiaa usein ensisijaisesti ennallistamisen ja suojelun näkökulmasta.

Metsät eivät EU:n perussopimusten mukaan suoraan kuulu unionin toimivaltaan. Tarvitsemme yhteisiä ympäristötavoitteita, mutta enemmän kansallista joustoa siihen, miten nämä tavoitteet saavutetaan. Metsävaltaisia maita ei pidä rangaista siitä, että niillä on metsää.

Pohjoismaissa on ymmärretty, että metsänomistajalla on usein vahvin pitkän aikavälin intressi pitää metsä tuottavana ja elinvoimaisena. Jos sääntely muuttuu liian yksityiskohtaiseksi, metsänomistajien halu investoida ja hoitaa metsiä heikkenee. Suomessa metsänomistajilla on lisäksi vahva pääsy asiantuntijatietoon esimerkiksi metsänhoitoyhdistysten ja metsäkeskuksen kautta. Tämä järjestelmä tukee vastuullista metsänhoitoa, ja toimii esimerkkinä siitä, miten yhdistetään yksityisomistajuus ja kestävyys tavalla, josta myös muut maat voivat ottaa oppia. 

Suomalaiset ovat aina eläneet metsissä ja metsien kanssa, joten metsiä ei nähdä vain tuotteena, vaan pitkän aikavälin, sukupolvien yli ulottuvana osana kansamme ja maamme hyvinvointia. Pyrin tuomaan tätä Suomen näkökulmaa esiin EU-tason keskusteluissa metsäasioista. Tänä vuonna isompia keskusteluita tullaan taas käymään muun muassa pian julkaistavan metsäkatoasetuksen tarkastelun yhteydessä. On tärkeää, että erityispiirteemme tunnistetaan, ja että viemme osaamistamme toimivien käytänteiden ja biotalouden merkeissä muuallekin.