Euroopan parlamentin jäsenet Pekka Toveri (EPP/kok.) ja Merja Kyllönen (The Left/vas.) on nimetty muodostamaan Euroopan parlamentin kantaa Verkkojen Eurooppa (Connecting Europe Facility, CEF) -rahoitusvälineen muuttamisesta. CEF on EU:n rahoitusohjelma, jolla tuetaan keskeisiä liikenne-, energia- ja digitaaliverkkoja sekä rajat ylittäviä yhteyksiä Euroopassa.

Kyllönen ja Toveri on molemmat nimetty ryhmistään neuvottelijoiksi muodostamaan Euroopan parlamentin kantaa komission ehdotukseen CEF-välineen muuttamiseksi. Kyllönen neuvottelee ryhmänsä puolesta liikennevaliokunta TRAN:issa ja Toveri puolestaan lausunnon antavassa turvallisuus- ja puolustuspolitiikan valiokunta SEDE:ssä. 

CEF-rahoituksella tuetaan käytännössä yhteyksiä, jotka yhdistävät Euroopan maita toisiinsa ja poistavat liikenteen ja logistiikan pullonkauloja. Ohjelmasta rahoitetaan esimerkiksi rajat ylittäviä rata- ja tieyhteyksiä, satamien ja logistiikan kehittämistä, energian siirtoverkkoja sekä digitaalisia runkoyhteyksiä. 

– CEF on EU:n konkreettisin työkalu siihen, että yhteydet toimivat: tavara kulkee, sähköä riittää ja data liikkuu. Suomen kaltaiselle reunavaltiolle tämä on arjen sujuvuutta ja turvallisuutta samalla kertaa, Kyllönen ja Toveri toteavat. 

Suomen turvallisuus ja kilpailukyky riippuvat toimivista yhteyksistä

Suomelle CEF on erityisen tärkeä pitkien etäisyyksien, harvan asutuksen ja muuttuneen turvallisuustilanteen vuoksi. Suomen kilpailukyky, huoltovarmuus ja kriisinsietokyky nojaavat siihen, että yhteydet Ruotsiin, Baltiaan ja muuhun Eurooppaan toimivat kaikissa oloissa. 

Uudessa CEF-konaisuudessa korostuvat aiempaa vahvemmin sotilaallinen liikkuvuus, energian toimitusvarmuus sekä digitaaliset runkoverkot. Tämä avaa Suomelle mahdollisuuksia erityisesti kaksoiskäyttöisen infrastruktuurin rahoituksessa, jossa sama rata, tie tai satama palvelee sekä siviililiikennettä että puolustuksen tarpeita. 

– Olen tyytyväinen siihen, että CEF sisältää erillisen sotilaallisen liikkuvuuden rahoitusosion, jota on ehdotuksessa vahvistettu. Olen omissa muutosesityksissäni esittänyt Suomen kannalta keskeisten yhteyksien ja solmukohtien vahvistamista ehdotuksen liitteessä määritellyissä eurooppalaisissa liikennekäytävissä, jotka ovat tämän lainsäädännön liikennetuen keskeisiä prioriteetteja. Suomen yhteydet niin Ruotsiin kuin Baltiaan ovat aivan keskeisessä roolissa, ja niitä on vahvistettava, Toveri sanoo. 

Mepit korostavat, että turvallisuus ja talous eivät ole erillisiä kysymyksiä, vaan sama infrastruktuuri voi tukea molempia.

– Kyse ei ole vain yhdestä ratahankkeesta vaan Suomen suunnasta Euroopassa. Kun rakennamme huoltovarmuutta ja länsiyhteyksiä, rakennamme samalla kasvua, työpaikkoja ja turvallisuutta. CEF-rahoitus on väline, jolla Suomi voidaan kytkeä entistä tiiviimmin Eurooppaan, Kyllönen sanoo. 

CEF-rahoituksella voidaan tukea esimerkiksi TEN-T-liikenneverkon kehittämistä, kansallisten logistiikkayhteyksien parantamista sekä eurooppalaisiin kuljetuskäytäviin liittyviä hankkeita. 

– Infrastruktuuri-investoinnit ovat nopea ja kustannustehokas tapa vahvistaa sotilaallista liikkuvuutta, energian toimitusvarmuutta ja koko yhteiskunnan kriisinsietokykyä. Kaksoiskäyttöisessä infrastruktuurissa samojen raiteiden, teiden, satamien ja energiaverkkojen, jotka palvelevat arjessa ihmisiä ja elinkeinoelämää, on toimittava luotettavasti myös kriisitilanteissa ja puolustuksen tarpeisiin. Siksi sotilaallisen liikkuvuuden vaatimukset on otettava järjestelmällisesti huomioon jo suunnitteluvaiheessa, Toveri toteaa. 

CEF on keskeinen väline Euroopan logistisen yhteentoimivuuden vahvistamisessa.

– Kun Euroopan maat toimivat logistisesti yhteen, myös kriisitilanteissa liikenne voi toimia saumattomasti ja ilman esteitä. Siksi rajat ylittävien yhteyksien kehittäminen ja yhteistyö EU:n, jäsenmaiden ja alueiden välillä on koko Euroopan kannalta kriittistä, Kyllönen sanoo. 

– Jotta Suomi saa täyden hyödyn CEF:istä irti, on tärkeää muistaa, ettei se tule automaattisesti, vaan se on kilpailtua rahoitusta, jonka saaminen edellyttää Suomelta aktiivisuutta, oikea-aikaista hakemista ja strategista valmistelua. Menestyminen edellyttää selkeää kansallista priorisointia ja sitä, että hankkeet ovat valmiita, kun EU-haut avautuvat. Tässä tarvitaan perinteistä suomalaista yhteistyötä: ministeriöiden, alueellisten toimijoiden ja elinkeinoelämän on toimittava yhdessä näiden yhteisten tavoitteiden eteen, europarlamentaarikot summaavat.