Uusia kriisejä puhkeaa jatkuvasti, mutta Ukrainan sota ei ole pysähtynyt
Kansainvälinen turvallisuustilanne ja maailmanpoliittinen ympäristö kiristyvät tällä hetkellä useilla rintamilla samanaikaisesti. Yhdysvaltojen viimeaikaiset sotilaalliset toimet Venezuelassa, Iranin tilanne sekä keskustelu Grönlannin asemasta muistuttavat siitä, kuinka nopeasti geopoliittisesti merkittävien alueiden tilanne ja suurvaltojen painopisteet voivat muuttua, sekä kuinka rajallisia kansainvälinen huomio ja resurssit lopulta ovat.

Kaikki tämä huomioon ottaen on olemassa aito riski, että Ukrainan sota alkaa näyttäytyä monille ikään kuin jo tuttuna kriisinä muiden aiheiden vallatessa uutistilaa. Kohta neljä vuotta kestäneen sodan otsikot voivat tuntua itseään toistavilta, vaikka tosiasiassa on edelleen kyse sodasta Euroopan mantereella ja sen tuomasta kärsimyksestä, joka vaikuttaa ihmisten elämään joka ikinen päivä.
 
Sodan pitkittyessä syntyy helposti harha normaalitilasta, vaikka kyse on edelleen kulutussodasta, jossa aika toimii aseena. Venäjä hyötyy siitä, että lännen huomio hajaantuu ja samalla herpaantuu.  Päätöksentekomme hidastuu ja tuki Ukrainalle on vaarassa muuttua tilannekohtaiseksi: viime hetkellä aikaan saadut ratkaisut vaikeuttavat pitkäjänteistä suunnittelua.
 
Ukrainan sota on armotonta kulutussotaa ja Venäjä luottaa siihen, että lännen fokus ei tule säilymään Ukrainassa.  Edes omien kansalaistensa henki ei merkitse Kremlille mitään ja venäläisiä onkin kaatunut sodassa neljännes miljoona, puhumattakaan Ukrainan menettämistä siviileistä ja sotilaista. Venäjä maalittaakin yhä enemmän siviilejä. Viime vuonna kuoli yli 2400 ukrainalaista siviiliä, yli 30% enemmän kuin 2024. Euroopan oli jo aika muuttaa asennettaan Ukrainan tukemisesta ”niin kauan kuin se on tarpeen”, ja pyrkiä sodan lopettamiseen mahdollisimman nopeasti.

Energia näyttelee merkittävää roolia maailmassa
Energia on suuressa roolissa sekä rauhan että sodan aikana, koska se yhdistää talouden, turvallisuuden ja ihmisten arjen toisiinsa: ilman kohtuuhintaista ja varmaa energiansaantia talous ei toimi, valtioiden huoltovarmuus heikkenee ja kansalaisten elinolot kärjistyvät nopeasti poliittiseksi tyytymättömyydeksi. Energia luo valtavia taloudellisia ja geopoliittisia intressejä valtioille, ja sodassa siitä tulee myös suoraan ase. Muodostuu solmukohta, jossa monet syy-seuraussuhteet kohtaavat ja kärjistyvät.
 
Talven edetessä Venäjä onkin jatkanut voimakkaita iskujaan Ukrainan energiainfrastruktuuriin. Vaikka Ukraina on oppinut aiempien talvien kokemuksista ja parantanut suojausta, iskut heikentävät yhteiskunnan toimintakykyä ja siviiliväestön kestävyyttä. Iskut eivät ole satunnaisia, vaan suunnitelmallisia toimia. Niillä pakotetaan jatkuvaan reagointiin ja sidotaan resursseja tilanteessa, jossa niitä tarvittaisiin muualla.
 
Energiakysymykset koskettavat yhä selvemmin myös Eurooppaa. Kylmä talvi on jälleen osoittanut, kuinka nopeasti energia muuttuu turvallisuuskysymykseksi. Huoltovarmuus, sähköverkkojen kestävyys ja energian saatavuus vaikuttavat suoraan yhteiskunnan toimintakykyyn ja poliittiseen päätöksentekoon. Ukrainassa tämä todellisuus on ollut arkea jo usean vuoden ajan, mutta samat haavoittuvuudet ovat olemassa myös Euroopassa.
 
EU on merkittävässä asemassa, mitä tulee energiaan liittyviin säännöksiin. EU teki esimerkiksi tärkeän päätöksen venäläisen maakaasun tuonnin asteittaisesta kieltämisestä. Siirtymäajat ovat valitettavan pitkät, mutta suunta toimilla on kuitenkin oikea. Siirtymäaikojen vuoksi Euroopan markkinat ja satamat valitettavasti mahdollistavat edelleen Venäjän energiaviennin ja tuottavat täten Kremlin sotakassaan miljardeja euroja samaan aikaan, kun Venäjä jatkaa hyökkäyssotaansa Ukrainaa vastaan.

Turvatakuut ja Euroopan vastuu
Alkuvuodesta turvatakuiden kanssa on otettu joitakin konkreettisia askelia eteenpäin, kun Ukrainaa tukevat valtiot ovat ryhtyneet suunnittelemaan yhteisiä, myös sotilaallisia järjestelyjä mahdollisen tulitauon tueksi. Useat Euroopan keskeiset Nato-maat ovat osoittaneet valmiuttaan osallistua tällaisiin tehtäviin. Tämä on tärkeää, koska ilman uskottavia turvatakuita ja lännen sotilaallista läsnäoloa mm. aselepo saattaisi jäädä lyhytikäiseksi.
 
Turvatakuidenkin osalta haavoittuvuus piilee lännen poliittisessa yhtenäisyydessä ja liittolaisten keskeisessä luottamuksessa. Jos Nato-maiden välille syntyisi vakava poliittinen tai sotilaallinen vastakkainasettelu, turvatakuiden uskottavuus heikkenisi nopeasti. Tästä syystä muualla puhkeavilla konflikteilla on suora yhteys Ukrainaan ja sen tukemiseen.
 
Vuoden vaihteessa EU on tehnyt elintärkeitä päätöksiä Ukrainan tukemiseksi. Euroopan komission on hyväksynyt joukon lainsäädäntöehdotuksia, joilla varmistetaan jatkuva taloudellinen tuki Ukrainalle tulevina vuosina. Merkittävä osa tätä on 90 miljardin tukilaina Ukrainalle. Tämä on tärkeä signaali siitä, että Euroopassa ymmärretään Ukrainan tarvitsevan pitkäjänteistä tukea voidakseen toteuttaa puolustustaan ja yhteiskunnan toimintojen ylläpitoa suunnitelmallisemmin.
 
Alun perin Suomi pyrki muiden Pohjoismaiden ja Saksan tavoin siihen, että Ukrainalle suunnattu tuki rahoitettaisiin suoraan Venäjältä jäädytetyillä varoilla. Jäsenmaiden erimielisyyksien takia päädyttiin kuitenkin kompromissiin, jossa Ukrainalle myönnetyn lainan takaisinmaksu kytkeytyy Venäjän vastuuseen sodan aiheuttamista vahingoista. Toki suurempi tukipaketti Venäjän jäädytetyistä varoista yhdistettynä koviin uusiin sanktioihin Venäjälle olisi ollut parempi ja tukenut sodan nopeampaa loppumista, mutta vaikeassa poliittisessa tilanteessa tämä on hyväksyttävä ratkaisu.
 
Ukrainan sodan taloudelliset kustannukset ovat valtavat, puhumattakaan menetetyistä ihmishengistä, joita on mahdoton korvata. On arvioitu, että Ukrainan jälleenrakennus tulee maksamaan yli 460 miljardia euroa, mikä vastaa yli viiden Suomen vuosibudjetin suuruista summaa. Luvut antavat mittakaavan, mutta sodan todellinen hinta mitataan menetetyissä ihmishengissä ja siinä, millaisen Euroopan annamme syntyä tämän sodan jälkeen. Euroopan, jossa rajoja sallitaan muutettavan väkivalloin ja joudutaan elämään pelossa, vai vahvan Euroopan, jota diktatuurit eivät uskalla haastaa.