Ensimmäinen vuosi Euroopan parlamentin viisivuotisesta kaudesta on nyt takana, ja kesän istuntotauon jälkeen järjestäydymme tulevaa syksyä varten. Loppuvuodesta myös komissio on työskennellyt nykyisellä kokoonpanolla vuoden verran.
Nyt Brysselissä odotetaan komission puheenjohtajan von der Leyenin jokavuotista puhetta unionin tilasta. Puhetta pidetään tärkeänä, koska siitä voidaan päätellä, mihin asioihin lähitulevaisuudessa EU:ssa tullaan keskittymään.
Komissio julkaisi heinäkuussa esityksensä monivuotiseksi rahoituskehykseksi – neuvottelut siitä tulevat olemaan vielä repivät muun muassa maatalouden osalta.
Raha määrittää monella eri tavalla raamit sille, millaista politiikkaa milläkin osa-alueella voidaan tehdä. EU-rahan käyttö ja kohteet vaikuttavat myös tutkitusti paljon siihen, miten kansalaiset suhtautuvat unioniin. Yhtenäisyytemme kannalta vaarallinen euroskeptisyys nousee epäreiluiksi koetuista ratkaisuista.
Isossa kuvassa EU:n suunta näyttää oikealta, kun mietitään Suomen kuluneen vuoden aikana esittämiä prioriteetteja.
Monien puolustukseen liittyvien hankkeiden vieminen eteenpäin on yksi tärkeimpiä kehityskulkuja. Vaikka EU:lla ei ole puolustukseen yksinomaista toimivaltaa, siihen liittyviä aloitteita esimerkiksi rahoitusmekanismeihin liittyen on saatu eteenpäin. Kokonaisvaltaista näkökulmaa turvallisuuden suhteen on alettu kuunnella entistä tarkemmin ja yhä useampi päättäjä aidosti ymmärtää, että toimiva yhteiskunta sähköverkoista ruokahuoltoon on kriisinkestävyyden peruspilari.
Toinen syksyn merkittävä kokonaisuus on biotalous. Komissio julkaisee loppuvuodesta päivitetyn biotalousstrategian. Se sisältää meille suomalaisille tärkeitä elementtejä, kuten metsien roolin EU:ssa. Suomi on profiloitunut biotalousasioissa korkealle. On hyvä hetki varmistaa, että innovaatiomme saavat ansaitsemansa paikan päätöksenteossa.
Kolmas avainkysymys on EU:n laajeneminen. Ukrainan, Moldovan ja Länsi-Balkanin maiden tie jäsenyyteen ei ole helppo, mutta se on välttämätön. Jos jätämme maat yksin, tyhjiön täyttää joku muu. Laajenemisella on hintansa, mutta epäonnistumisella se on huomattavasti suurempi. On parempi rakentaa siltoja nyt kuin korjata raunioita myöhemmin.
Kokonaisuudessaan voimme todeta EU:n suunnan oikeaksi. Työtä on paljon, mutta selkeällä visiolla ja kirkkailla prioriteeteilla onnistumme. Kipeitäkin päätöksiä tullaan vielä tarvitsemaan. Esiin nousee uusiakin teemoja, ja siksi joka sektorilla on varauduttava tulevaan. Uudet taistelurintamat, kuten kyberturvallisuus, tulevat vaatimaan yhteisiä ratkaisuja.
Vaikka katse on tulevassa, tämän hetken tärkeintä asiaa ei tule unohtaa. Ukraina tarvitsee tukemme, jotta meillä on jatkossakin vakaa ja yhtenäinen Eurooppa. Emme voi nojata Yhdysvaltojen tukeen, vaan meidän tulee kantaa vastuu omasta turvallisuudestamme. Siksi syksyn tärkein tehtävä on selvä: tukea Ukrainaa taloudellisesti, sotilaallisesti ja poliittisesti.
Kolumni julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden verkkosivuilla 3.9.2025.