Venäjän ja Ukrainan rauhanneuvotteluiden suhteen toiveikkuutta oli jo ilmassa, mutta jopa hieman odotetusti Putin päättikin perääntyä ja lähettää alemman tasoisen delegaation Istanbuliin.  Mielestäni Zelenskyi teki ihan oikein sanomalla, että hän neuvottelee rauhasta ainoastaan Putinin kanssa. Neuvotteluiden reunaehtona tulee olla, että neuvottelupöydässä istuvat molempien maiden päämiehet.

Positiivisia uutisiakin on, sillä EU:n venäläisestä energiasta irtaantuminen on vihdoin etenemässä, vaikkakin auttamattoman myöhässä. Olin viime viikolla myös paikan päällä Kiovassa, missä osallistuin vuosittaiseen turvallisuusfoorumiin. Tällä viikolla Brysselissä järjestettiin Ukraina-valtuuskunnan kokous, jossa aiheina olivat jo 11 vuotta kestäneen Krimin miehityksen seuraukset kansalaisyhteiskunnalle sekä Yhdysvaltojen ja Ukrainan välinen mineraalisopimus.

Ihmisoikeusloukkaukset ja mineraalisopimus esillä Ukraina-valtuuskunnan kokouksessa

Brysselissä on tällä viikolla vietetty Krim-viikkoa. Viikkoon on kuulunut erinäisiä tapahtumia, joissa on käsitelty vuonna 2014 alkaneen Krimin autonomisen tasavallan miehityksen vaikutuksia siviilien, ja erityisesti Krimin tataarien arkeen niemimaalla. Torstaina Ukraina-valtuuskunnan kokouksessa kuulimme useita puheenvuoroja kansalaisjärjestöiltä, jotka kertoivat pysäyttäviä esimerkkejä edelleen heikkenevästä ihmisoikeustilanteesta Krimillä. Ihmisten vainoaminen, summittaiset pidätykset ja kiduttaminen ovat arkipäivää, samalla kun ukrainalaisia lapsia indoktrinoidaan pakolla Venäjä-mielisiksi. On tärkeää, että Krimin tilanne pidetään esillä eri foorumeilla ja vaaditaan aktiivisesti toimia ihmisoikeusloukkauksista vastuussa olevien tuomitsemiseksi.

Toinen kokouksen aihe oli Ukrainan ja Yhdysvaltojen välinen mineraalisopimus, joka antaa Yhdysvalloille erityisoikeuksia Ukrainan mineraalivarantoihin. Nämä ovat luonnonvaroja, joilla on ratkaiseva merkitys sekä puolustus- että vihreän siirtymän teollisuudelle.

Keskustelua herätti erityisesti tällä viikolla Ukrainan ja Yhdysvaltojen välillä solmitut mineraalisopimuksen tekniset lisäsopimukset, joilla on perustettu Yhdysvaltojen ja Ukrainan välinen jälleenrakennusinvestointirahasto. Vaikka alkuperäistä mineraalisopimusta on pidetty Ukrainalle parempana diilinä kuin aluksi pelättiin, niin ovat nämä nyt solmitut teknisemmän tason lisäsopimukset herättäneet aitoa huolta niin ukrainalaisten kuin unioninkin puolella.

Uusista lisäsopimuksista nimittäin käy ilmi, että rahastossa Yhdysvaltojen osapuolena toimii Yhdysvaltojen valtiollinen rahoituslaitos DFC, jonka vastuullisuus- ja ympäristömaine on vähintäänkin kyseenalainen. Tämän toimijan pelätäänkin nyt vaikeuttavan myös Ukrainan EU-jäsenyysprosessia. Voidakseen liittyä EU:n jäseneksi, tulee Ukrainan lainsäädännön olla yhdenmukainen EU-lainsäädännön kanssa, mikä tunnetusti vaatii korkeita ympäristöstandardeja. Näin ollen on odotettavissa, että nyt solmitulla diilillä tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia jäsenyysprosessiin, jos Ukraina ei mineraalisopimuksen ehtojen takia kykene täyttämään EU:n asettamia korkeita ympäristöstandardeja.

Myös EU:lla on Ukrainan kanssa yhteisymmärryspöytäkirja kriittisistä raaka-aineista, joka on solmittu vuonna 2021. On kuitenkin muistettava, että kyseessä on yhteisymmärryspöytäkirja, jolla ei ole oikeudellista sitovuutta. Nyt olisikin korkea aika viedä eteenpäin oikeudellisesti velvoittava EU:n ja Ukrainan välinen mineraalisopimus, joka perustuu EU:lle ja Ukrainalle edullisiin arvoihin ja korkeisiin ympäristöstandardeihin – ja samalla turvata EU:n rooli kriittisten raaka-aineiden kentällä.

Venäläisestä energiasta irtaantuminen etenee vihdoin

Vaikka EU on jo pitkään vähentänyt venäläisen energian osuutta, edelleen lähes 20 prosenttia kaasusta tulee Venäjältä. Pakotteiden vaikutuksesta venäläisen öljyn osuus on pudonnut 27 prosentista kolmeen prosenttiin. Nyt EU:n tavoitteena on kuitenkin poistaa tämä riippuvuus kokonaan.

Vihdoin on ymmärretty, että jokainen euro, joka menee venäläiseen energiaan, tukee Venäjän sotataloutta.

Komissio on nyt esitellyt suunnitelman, jonka tavoitteena on lopettaa riippuvuus venäläisestä energiasta vuoteen 2027 mennessä. Erityisesti kaasun tuonti Venäjältä halutaan lopettaa., ja komissio esittää kieltävänsä uusien kaasusopimusten solmimisen venäläisten toimittajien kanssa. Lisäksi jo olemassa olevat lyhytaikaiset sopimukset olisi päätettävä tämän vuoden loppuun mennessä. Jäsenvaltioiden odotetaan toimittavan komissiolle omat kansalliset suunnitelmansa venäläisestä kaasusta irtautumiseksi vielä tänä vuonna.

Vaikka venäläisestä energiasta irtautumisen kanssa ollaan auttamattomasti myöhässä, voidaan komission esittämää suunnitelmaa pitää historiallisena askeleena.

Komission lainsäädäntöesitys julkaistaan kesäkuussa, jonka jälkeen se tulee parlamentin ja neuvoston käsiteltäväksi. Käsittely ei tule olemaan helppo kummassakaan. Nyt EU:n tulee varmistaa, että kaikki jäsenvaltiot sitoutuvat tähän tavoitteeseen ja parlamentti antaa vahvan puoltavan kannan. Neuvostossa, jossa jäsenmaat ovat edustettuina, erityisesti Unkarin ja Slovakian odotetaan olevan vastahankaisia. Parlamentissa vettä myllyyn laittavat puolestaan poliittiset ääriryhmät. Positiivista on, että tämä lainsäädäntöehdotus ei edellytä yksimielisyyttä neuvostossa.

Suunnitelmassa esitellään myös toimenpiteitä Venäjän varjolaivaston pysäyttämiseksi, jotta Venäjä ei voi kiertää öljyn hintakattoa. Olen itsekin ottanut asiaan vahvasti kantaa ja lähettänyt aiheeseen liittyvän vetoomuksen komissiolle.

EU pyrkii myös vahvistamaan suhteitaan Yhdysvaltoihin ostamalla enemmän nesteytettyä LNG-kaasua Yhdysvalloista venäläisen kaasun sijaan. Tämä voisi edistää myös tullineuvotteluja Yhdysvaltojen kanssa.

Venäjän energiariippuvuuden purkaminen on välttämätöntä ja EU:lla on nyt tilaisuus näyttää, että se voi toimia yhtenäisesti ja päättäväisesti Venäjän aggressiivista politiikkaa vastaan. Tämä vaatiikin lähikuukausina vahvaa vaikuttamistyötä – onneksi Suomen kanta asiaan on vahva.

Perinteiset sodankäynnin keinot säilyttävät merkityksensä myös tulevaisuudessa

Viime viikolla osallistuin Kiovassa järjestettyyn turvallisuusfoorumiin. Venäjä iskee säännöllisesti myös Kiovaan ja kaupungilla on paineita puolustaa ilmatilaansa. Venäjä pyrkiikin tehostamaan ilmahyökkäyksiään eri puolilla Ukrainaa droneilla ja ballistisilla ohjuksilla ylikuormittaakseen Ukrainan ilmapuolustusta. Vaikka Kiova on edelleen Ukrainan parhaiten suojattuja paikkoja, maailmanlaajuinen ohjusten niukkuus ja Yhdysvaltojen toimet vaikuttavat Ukrainan mahdollisuuksiin suojella siviilejä. Tästä huolimatta tunnelma Kiovassa on jollain tapaa odottavainen ja ihmiset yrittävät elää mahdollisimman normaalisti.

Puhuin turvallisuusfoorumissa paneelissa, jossa käsiteltiin tulevaisuuden sodankäynnin innovaatioita ja teknologioita. Keskustelimme muun muassa siitä, miten teknologia, kuten droonit, muuttaa sodankäynnin luonteen. Vaikka Ukrainaan on jo kehittynyt vahva drooniteollisuus ja uusia sodankäynnin teknologioita kehitetään maailmalla jatkuvasti, on Venäjän hyökkäys muistuttanut meitä myös perinteiseen sodankäyntiin valmistautumisen tärkeydestä. Droonit eivät tule täysin korvaamaan perinteisiä aseita, kuten tykistöä ja miinoja.

Teknologiat kuitenkin kehittyvät nopeasti eikä liian aikaisia johtopäätöksiä kannata tehdä. Ukrainassa käydään Ukrainan sotaa. Seuraava sota voidaan käydä täysin erilaisessa maastossa, täysin erilaisten armeijoiden välillä. Lännen vahvuutena on muun muassa täysin ylivoimaiset ilmavoimat, joiden käyttö voi estää Venäjää käymästä kulutussotaa, missä se on vahva.

Olen itse sitä mieltä, että tämän sodan ja mahdollisten rauhanneuvottelujen tarkastelu on tärkeää monipuolisesti eri aikajänteillä. On välttämätöntä ymmärtää eri tulevaisuusskenaarioiden riskit. Jos rauha solmitaan nyt Venäjän ehdoilla, voimme joutua maksamaan siitä kovan hinnan tulevaisuudessa. Tämä on myös syy siihen, miksi on erityisen tärkeää, että poliittiset päättäjät käyvät Kiovassa ja näkevät itse tilanteen. On tärkeää, että kansainvälinen yhteisö ja EU tukevat Ukrainaa – ei vain sotatoimissa, vaan myös Ukrainan jälleenrakentamisessa ja maan EU-jäsenyysprosessissa. Nämä ovat keskeisiä askelia kohti kestävää ja vakaata eurooppalaista tulevaisuutta.